Suomalaiset pitävät lemmikkinä 700 000 koiraa ja 600 000 kissaa ja lukematonta määrää muita eläimiä, kuten kaneja, marsuja, kaloja, lintuja ja käärmeitä.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan lemmikki tarkoittaa rakastettua, hellittyä ja suosikkia. Puhumme myös seura- ja harrastuseläimistä. Kuten käyttämämme sanasto kertoo, odotamme hoivassamme olevan eläimen tuovan elämäämme seuraa, kumppanuutta ja ajanvietettä. Suhteemme on kuitenkin aina epätasa-arvoinen, vaikka se olisi kuinka hyvä.

Suhteessa lemmikkeihimme me olemme omistajia, isäntiä ja emäntiä, leikkimielisesti kenties palvelijoitakin. Eläimillä on itseisarvo, joka on riippumaton sen arvosta ihmisille. Lemmikit ovat omistajilleen tärkeitä, jopa perheenjäseniksi katsottuja tai samanlajisia merkityksellisempiä. Silti on varsin tavallista, että lemmikin elämää koskevat päätökset tehdään ihmisen hyvinvointi, tahto, toiveet ja mukavuudenhalu edellä. Valitettavasti päätöksiä perustetaan varsin paljon myös tietämättömyydelle, ajattelemattomuudelle, välinpitämättömyydelle ja jopa julmuudelle.

Lemmikkejä sekä otetaan että niistä luovutaan yhtä vastuuttomasti. Sen sijaan että päätämme eläimen olevan vaikkapa niin söpö, säälittävä, halpa tai erikoinen omistettavaksemme, meidän tulisi miettiä, millaiselle eläimelle me voisimme sopia. Vai sovimmeko välttämättä millekään eläimelle. Tai vaikka sopisimmekin, onko ylipäätään tarpeen omistaa lemmikkiä. Pitäisi luopua ajatusmallista, että lemmikin omistaminen on perusoikeutemme, kun kyseessä on itse asiassa mitä suurimmassa määrin etuoikeus, jonka arvoisia meidän tulee olla.

Lemmikistä ansiokkaasti huolehtiminen vaatii muun muassa tietoa, taitoa, aikaa ja rahaa. Tärkeintä on antaa aikaa. Aikaa on annettava harkinnalle, kun vasta suunnitellaan, mistä ja mikä eläin otetaan ja aikaa on annettava yhdessäololle ja yhdessä tekemiselle sitten kun lemmikki on hankittu, jotta yhdessäolon aikoja varmasti kertyy enemmän kuin aikoja, jolloin lemmikki on toimettomana yksin pitopaikassaan. On myös annettava aikaa muutoksille ja raskaillekin hetkille, joita ajan kuluessa tapahtuu niin omassa kuin lemmikin elämässä. Ajan kanssa on mahdollista tehdä ratkaisuja, joilla lemmikin hyvinvoinnin voi turvata silloinkin, kun alkuperäiset suunnitelmat muuttuvat.

Ei riitä, että mahdollistamme lemmikeillemme puitteet, joissa ne mitenkuten selviytyvät, vaan on luotava olosuhteet, jotka vastaavat lemmikkien yksilöllisiin tarpeisiin ja huomioivat eläimen erilaisen kokemusmaailman. Lemmikin hyvä elämä on aina riippuvainen ihmisen valinnoista, mutta lemmikin hyvän elämän edellytykset eivät ole yhtä kuin omistajan hyvän elämän edellytykset.

Jokaisen lemmikin tulisi olla toivottu ja harkittu ja jokaisen eläimen elämän arvokas ja merkityksellinen.

Teksti: Heidi Harmaala
Kirjoittaja on SEYn neuvojatoiminnan koordinaattori ja pieneläinhoitaja.