Lemmikkimatelija ei ole enää uppo-outo elätti. Monet tuntevat yleisimmät terraariossa elävät vaihtolämpöiset: viljakäärmeen, leopardigekon ja nelivarvaskilpikonnan. Jopa jättiläiset iguaani, tiikeripyton ja leopardikilpikonna ovat niin tavallisia, että niitä myydään nettipalstoilla harva se päivä.

Matelijan hankintaa on harkittava tarkkaan. Saatavilla on entistä eksoottisempia lajeja. Eläimen hakeminen ulkomailta on tullut helpommaksi. Turvallisinta ja lajien kannalta suotuisinta on hankkia matelija, aivan kuin mikä tahansa muukin eläin, vastuulliselta kotimaiselta kasvattajalta.

Terraarioeläimen valinnassa on aivan ensin selvitettävä, mikä toivotun lajin asema luonnossa on. Löytyykö laji vieraslajilistalta, eli onko sen tuonti, myynti ja ostaminen kielletty, jotta suojelisimme kotimaisia luonnonvaraisia eläimiämme? Esimerkiksi punakorvakilpikonnan tuonti EU:n alueelle on ollut kiellettyä jo pitkään, mutta nykyisin punakorvaa ei saa ollenkaan myydä, ostaa tai lisäännyttää. Entä onko lajin kanta luonnossa vaarantunut tai onko laji jopa uhanalainen? Pahinta, mitä lemmikkikauppa voi tehdä, on köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta entisestään.

Valtaosa terraariolemmikeistä tarvitsee jonkinlaisen todistuksen alkuperästään. Osa lajeista, kuten kreikankilpikonna, pitää myös tunnistusmerkitä. Vain aivan pienille poikasille myönnetään kaupan salliva EU-todistus kuvatunnisteella, ja eläimen kasvaessa se on mikrosirutettava ja haettava uusi pysyvä todistus.

Kansainväliset listat eri lajien asemasta ja niiden tarvitsemista todistuksista löytyvät netistä helposti. Suomen ympäristökeskuksen Cites-yksikkö on koonnut tiedot lemmikkikaupasta sivuilleen, ja lisää neuvoja voi kysyä yhteyshenkilöiltä.

Eläimen hankinnassa on aina mietittävä myös, mitä tapahtuu, jos lemmikistä pitää luopua. Hankintahetkellä jokaisesta tuntuu, että eläin pidetään niin pitkään kuin se elää, mutta elämä on arvaamatonta. Todistuksen vaativaa lajia on laitonta myydä eteenpäin ilman papereita, eikä ilmaiseksi antaminen ole eläimen kannalta hyvä ratkaisu.

Joskus viattomalta tuntuva “rescue”matelijan hankinta on osa laitonta kauppaa samalla tapaa kuin norsunluiset onnenesineet. Vaikka edellinen omistaja vakuuttaisi eläimen alkuperän olevan kunniallinen, voi se olla alun perin salakuljetettu.

Lait, asetukset ja kansainväliset sopimukset on tehty eläinten suojelemiseksi. Niitä on syytä noudattaa, vaikka yksittäinen “rescue”eläin tuntuisi maailmanlaajuisesti mitättömältä tapaukselta. Niin kauan kuin matelijakaupassa kiertää raha ilman asiallisia, lajille vaadittuja virallisia papereita, pidetään yllä pimeitä markkinoita. Paperittoman eläimen ostaminen tukee siis vähintään välillisesti laitonta kauppaa.

Teksti: Kerttu Hakala
kirjoittaja on SEYn eläinsuojeluneuvoja