SEYn neuvojat pysäyttivät muutama vuosi sitten kaksi koiranpentutrokaria – tapauksista ei seuraamuksia tekijöille Suomessa

Tapaus 1

Heinäkuussa 2014 viro ja venäjää puhuva mies toi Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevalle parkkipaikalle lastin koiranpentuja. Kolme pientä koiranpentua oli takapenkillä ja suljetussa takakontissa kaksi lisää. Yksi pennuista huusi jatkuvasti, toinen tärisi ja sen vatsa oli turvonnut. Toisella takakontissa olleista pennuista oli jonkinlaista ihottumaa huonokuntoisen turkin alla ja se oli huomattavan laiha. Pentujen tuontipapereissa oli puutteita ja myyjän henkilöllisyys epäselvä.

Paikalle tullut poliisi tutki asiakirjoja, konsultoi päivystävää läänineläinlääkäriä ja lopulta saattoi kuskin ja pennut satamaan, mistä he palasivat takaisin Viroon.

SEYn neuvojat tekivät tapauksesta rikosilmoituksen epäiltyinä rikosnimikkeinä salakuljetus, eläinsuojelurikos ja eläintautirikkomus.

Miten tapaukselle sitten kävi?
– Juttu on siirretty tutkittavaksi Viron poliisille, joten siitä en pysty antamaan enempää tietoa, tutkinnanjohtaja kertoi.

Tapaus 2

Keväällä 2015 SEYn tietoon tuli tapaus, jossa Virosta tullut koiranpentu oli kuollut parvoon. Ostaja oli tehnyt tapahtuneesta rikosilmoituksen. Samassa myyntikanavassa oli pian aivan vastaavanlainen myynti-ilmoitus, jota neuvojat lähtivät selvittämään. Myyjä vastasi viestiin samalla tavalla kuin parvotapauksen myyjä ja käytti samaa sähköpostia. Koiran ostamisesta sovittiin.

Seuraavana sunnuntaina venäjää ja huonosti englantia puhuva mies toi kolme koiranpentua Länsisatamaan. Pennut olivat virkeitä, mutta niiden passeissa oli puutteita. Koirien oikeista myyjistä ei ollut tietoa. Mies kertoi, että myyjinä oli Tallinnan lähellä asuva pariskunta. Toinen heistä saatiin puhelimen päähän ja nimet ylös.

Parvoon kuolleesta pennusta kuultuaan kukaan paikalle tulleista ostajista ei ottanut pentua. Koska koirat vaikuttivat päällisin puolin terveiltä, ei aihetta poliisin paikalle kutsumiseen ollut. Pennut tuonut mies lähti seuraavalla laivalla takaisin Viroon. Neuvojat toimittivat tietonsa poliisille.

Lopputulos:
– Myyjän henkilöys ei ole selvinnyt poliisille, joten esitutkinta on keskeytetty, tutkinnanjohtaja ilmoitti.

Mitä tästä kaikesta voimme päätellä?

Ihmiset ovat valmiita ostamaan pentuja hyvin vähillä tiedoilla ja turvaamatta selustaansa. He eivät ymmärrä tehdä kauppakirjoja, varmistua myyjän oikeasta henkilöllisyydestä ja osaa tarkistaa muualta tulevan koiranpennun asiakirjoja. Koiranpentua ostaessa mukana pelissä ovat myös tunnepuolen tekijät. Kun koko perhe on valmistautunut uuden perheenjäsenen tuloon, ostotilanteesta on vaikea poistua tyhjin käsin. Hälytyskellot saattavat soida, mutta ne vaiennetaan. Jälkikäteen itselle saatetaan perustella, ettei pentua voinut jättää, se oli pakko pelastaa. Isommassa kuvassa jokainen osto kuitenkin tukee epäeettisen ja jopa rikollisen ja järjestäytyneen rikollisen toiminnan jatkumista. Vuosi sitten pitämässään esityksessä läänineläinlääkäri Sari Haikka totesi, että koiranpentujen laittomaan tuontiin liittyy paljon muutakin rikollista toimintaa, muun muassa huumekauppaa.

Myyjiä on vaikea saada myyntitoiminnasta vastuuseen, sillä he osaavat salata henkilöllisyytensä, manipuloida ostajia ja muuttaa toimintaansa, kun käry on käynyt. Koiranpennut liikkuvat nopeasti myyjältä ostajalle, joten viranomaisten on vaikea saada heitä kiinni rysän päältä. Myynti-ilmoitukset eri myyntikanavissa ilmestyvät ja poistuvat nopeasti, jolloin jälkiä ei jää (muistakaa kuvakaappaukset!).

Suomeen muista maista tapahtuvan pentutehtailun selvittämiseen tarvitaan läheistä yhteistyötä tuontimaan viranomaisten kanssa. Kysymys kuuluu: onko tätä tarpeeksi? Onko yhteistyöhön järjestetty tarpeeksi resursseja? Myös eri eläinsuojeluyhdistysten ja eläinsuojeluharrastajien välinen yhteistyö auttaa tapausten eteenpäin viennissä, sillä eläinsuojeluharrastajilla on sellaista tietoa viranomaisten käytännöistä ja oman maansa eläinsuojelulaista, jota tavallisella kansalaisella ei usein ole.

Pari asiaa pentutehtailusta

Pentutehtailu ottaa hyvin erilaisia muotoja. Mitä tulee Suomen eläinsuojelulakiin ja tuontivaatimuksiin, osa pentutehtailusta ja pentujen järjestelmällisestä tuonnista on selvästi rikollista toimintaa. Mutta osa asettuu harmaalle alueelle. Se ei välttämättä ole rikollista, mutta se voi olla epäeettistä. Osa esimerkiksi Virosta pentuja tuovista myyjistä esiintyy omalla nimellään ja noudattaa tuontivaatimuksia. He myös korjaavat toimintaansa, kun viranomaisilla on siitä huomautettavaa. Pentujen taustat ja lähtöolosuhteet pysyvät silti epäselvinä ja pennuissa voi esiintyä esimerkiksi pelokkuutta, joka voi myöhemmin johtaa käytösongelmiin. Tällaiseen toimintaan viranomaisen on hyvin hankala puuttua, jos tietoon ei tule mitään eläinsuojelulakia tai tuontivaatimuksia rikkovia seikkoja. Siitä voi silloin saada kuvan, “etteivät viranomaiset tee mitään” ilmoituksista huolimatta. On syytä muistaa, että viranomaisten toiminta pohjautuu eläinsuojelulakiin. He tekevät sen, mitä laki sallii. Kannattaa myös muistaa, että vaikkeivät viranomaiset sillä kerralla voisi tilanteelle mitään, kannattaa epäkohdista ilmoittamista jatkaa.

Lopuksi haluan kiittää niitä rohkeita ihmisiä, jotka ovat koiranpennun menetyksen aiheuttamasta surusta ja saamistaan haukuista huolimatta kertoneet julkisesti siitä, kuinka ovat ostaneet pennun pentutehtailijalta ja huonosti on käynyt. Kokemukseni mukaan kirjoittajien avautuminen on johtanut yhteydenottoihin, joiden avulla viranomaisille on saatu kerättyä lisää tietoa rikollisesta toiminnasta.

Kuvan koirat eivät liity tapauksiin.

Pipsa Parkkinen
kirjoittaja on SEYn eläinsuojeluneuvoja