Halpaa kissaa ei ole olemassakaan – elämän arvo on mittaamaton

Myydään puoliksi norjalaisia kissanpentuja. Kerran madotettu, luovutusikäisiä. 250 €.

Oheinen esimerkki on fiktiivinen, mutta ei vailla totuuspohjaa. Erilaiset eläinten myyntisivustot pullistelevat ilmoituksia kissoista, joissa kissanpennun saa joko kahvipaketin hinnalla tai edullisemmin, koska sillä ei ole papereita.

Kissojen pentutehtailu on vielä haastavampaa tunnistaa kuin koirien, koska kissan arvostus on Suomessa yhä pohjamudissa. Rotukissa on monelle liian kallis, sillä kissoja saa ilmaiseksi naapurin navetasta joka kevät ja syksy. Siinä, missä irtokoirat ovat Suomessa vähemmistö, kissan tapaaminen ulkosalla ilman omistajan valvontaa ei yleensä hetkauta – edes kaupungissa.

Jos kissan arvo on sitten niin pieni, niin miten kissan pentutehtailulla pääsee rahoiksi? Valitettavasti kissa on myös biologisesti erittäin hyvä lisääntyjä. Kissa voi tehdä jopa neljät pennut vuoden aikana. Yhdessä pentueessa voi olla jopa kahdeksan pentua ja kissa on hyvä synnyttäjä – maatiaiskissan synnytyskomplikaatioihin törmää vain harvoin. Helpointa on kuitenkin uroksen löytäminen: tarvitsee vain päästää kiimainen naaraskissa ulos, ja usein se tulee kyllä tiineenä takaisin.

Lisäksi tehtailun aloittaakseen ei tarvitse edes rotukissaa. Riittää, että hankkii kissan, jolla on pitkä turkki tai erikoinen väritys, jota se periyttää jälkeläisilleen. Ottajia löytyy kyllä.

Kissan arvo on muutakin kuin vain hinta

250 euroa puoliksi norjalaisesta kissasta, kun rekisteripapereilla varustettu maksaa lähemmäs tonnin? Kyllähän moni ajattelee, miksi maksaa satasia pelkästä rekisterikirjasta, varsinkaan jos näyttelyihin ei ole hinkua.

Harva kuitenkaan ajattelee jalostustyötä tai kasvattajan aikaa sellaisena asiana, mistä kannattaisi maksaa. Jotta pennun saisi rekisteröityä Kissaliittoon, kasvattaja on käynyt vanhempien kanssa näyttelyissä varmistamassa, että kissa sopii rotumäärittelyyn; hän on terveystestannut jopa useita sukupolvia kissoja perinnöllisten sairauksien varalta; hän on todennäköisesti opiskellut pentueen hoitoa Kissaliiton kasvattajakurssilla ja myös varmistanut parhaan mahdollisen alun pennuille, syötettyä ruokaa myöten. Rotukissan arvo ei määräydy pelkästään yksittäisen pentueen aiheuttamien kustannusten perusteella, vaan hintaan kuuluu kasvatustyön ja myös kasvattajan tuen arvo.

Pitkäkarvaisella maatiaiskissalla tehtailu on helppoa. Koska kissarodut ovat melko tuntemattomia, ihmiset eivät kyseenalaista sitä, onko kissa jotain rotua vai ei – vaikka rotukissasta rotukissan tekee vain rekisterikirja. Rekisterikirja on tae siitä, että rodun taustalla on pitkäjänteinen jalostustyö: jokainen hoikka, ruskeatäpläinen kissa ei ole bengali tai pitkäkarvainen norjalainen metsäkissa.

”Koska kissanpennut ovat ihania”

Kissojen tehtailu on haastavaa tunnistaa myös siksi, että moni ottaa hyvin mieluusti vahinkopennun hyväntahtoiselta seniori-ihmiseltä 20 euron hintaan. Vahinkopennun taustalla voi kuitenkin olla jopa 40-60 kissan populaatio, joka saa jatkaa eloaan kenenkään siihen puuttumatta. Kun viranomainen tai vapaaehtoiset eläinsuojeluaktiivit saavat paikasta tiedon, monesti puuttuminen on jo hyvin vaikeaa.
Tällöin tehtailun motiivina on jokin ihan muu kuin raha. Usein syynä on yksinäisyyden torjuminen tai elämän täyttäminen jollain – se jokin nyt vaan sattuu olemaan kissanpennut. Suomeen, jossa jo 20 000 kissaa vuosittain jää ilman kotia, yksikin tällainen hupiteetetty pentue, joka jää luontoon lisääntymään, on liikaa.

Valitettavasti tällaiset paikat eivät ole Suomessa harvinaisia. Eivätkä nämä ihmiset tee sitä pahuuttaan – he tarvitsevat apua. Oman kokemukseni mukaan nämä ihmiset ovat olleet apua saadessaan jopa hyvin kiitollisia; siinä missä kissanpennut ovat pentuna ihania, ei kenenkään mielestä ole kivaa omistaa 40 kissaa jotka vilisevät väiveitä, korvapunkkeja ja syövät omistajansa perikatoon.

Miten välttää tehtailijaa?

Kun etsit itsellesi kissaa, kiinnitä huomiota ilmoituksissa siihen, mitä luvataan ja mihin hintaan. Mikäli se on liian hyvää ollakseen totta, se todella on sitä. Pentutehtailua ei lopeteta ostamalla pentuja pois tehtailijoilta, vaan pitkäjänteisellä valistustyöllä ja tehtailijoiden markkinoiden tuhoamisella; kun kukaan ei enää halua rotukissaa ilman papereita, ei niitä myöskään kannata tuottaa.

Mikäli olet hakemassa pentua paikasta, jossa kissoja on kuin Vilkkilässä, varmista että tieto paikasta tavoittaa viranomaisen. Kissat eivät voi hyvin, jos niitä on pienellä reviirillä monta ja ne lisääntyvät vapaasti. Monesti kissat elävät heikolla ravinnolla ja huonolla hoidolla, sillä ruoan laadussa ja määrässä tingitään. Henkilö tarvitsee apua ja saa sitä vain, jos tieto kulkeutuu viranomaiselle.

Kaikkein parhaiten pystyt ehkäisemään kissojen pentutehtailua adoptoimalla vastuullisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä. Yhdistykset ottavat eläimiä vastaan, hoitavat ne kuntoon ja luovuttavat ne eteenpäin, mutta pyrkivät toiminnallaan siihen, että pentutehtailijoiden toiminta loppuu tai populaatiopaikkoihin ei jää enää kissoja lisääntymään. Usein eläinsuojeluyhdistykseltä otettu eläin maksaa – mutta niin sen kuuluukin. Luovutushintaan kuuluu usein jo eläinlääkäritoimenpiteitä, kuten leikkaus, rokotus ja sirutus, jotka myös omalta osaltaan ehkäisevät uusia pentuja ja parantavat kissan tulevaisuutta. Hyvin harvoin yhdistykseltä adoptoitavan kissan luovutusmaksu kattaa kissan aiheuttamat kustannukset yhdistykselle.

Hinta, oli se rotukissan tai adoptoitavan kissan luovutusmaksu, on häviävän pieni osa kissan elämän aiheuttamia kustannuksia. Ja jos me emme anna kissalle edes sitä arvoa – miten kissojen arvostus ikinä paranee?

Älä tue pentutehtailijaa – adopt, don’t shop.

Kuvan kissa ei liity tapaukseen.

Teksti: Riikka Ala-Hulkko
kirjoittaja on kissakoordinaattori ja tiedottaja Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys PESU ry:ssä